2/12 askelta onneen

Posted on

2. Optimismin edistäminen

Tässä minä olen ollut aina melko hyvä. Osaan etsiä asiasta kuin asiasta myönteiset puolet. Jokainen päivä on lahja ja yritän elää sillä ajatuksella, että tämä päivä voi olla viimeiseni, tehdään siitä siis hyvä.

Valitettavasti normaalissa elämässä asiat eivät vaan mene niin kuin ajattelee, eikä silloin jaksaisi olla kovin optimisminen. Tottahan se on, että myönteinen ajattelu ja se, että jaksaa olla toiveikas tekee varmasti onnellisemmaksi. Mutta kertokaa jos tiedätte yhdenkin ihmisen, joka jaksaa aamusta iltaan olla vaan niin ylipirteä hössöttäjä, joka ilahtuu jopa siitä, kun kuumat kahvit kaatuvat valkoisille housuille. Tai kun autosta loppuu bensa juuri ennen huoltoasemaa ja olet liikenteessä yksin. Vaikea uskoa, että kukaan jaksaa olla silti niin optimisminen ja hilpeä, kävi mitä kävi.

Toisaalta toinen askel on optimismin edistäminen, eikä että koko ajan pitäisi olla optimisminen kuitenkaan. Kuten aikaisemmin jo kirjoitin, niin olen optimisti jo luonteeltani, mutta en silti koe, että se tuo minulle onnea. Tosin viimeaikoina on elämä lytännyt kovalla kädellä maahan jatkuvasti, niin on optimismi hieman kadoksissa.

Never give up.

http://lehtitilaukset.a-lehdet.fi/kampanja/3944?mav=D0000045&utm_source=TT_text_a&utm_medium=display&utm_content=yleinen&utm_campaign=DU4XX800 Continue reading »


1/12 askelta onneen

Posted on

1. Kiitollisuuden ilmaiseminen

Löysin siis aivan vanhaa kunnon googlea käyttämällä ”12 askelta onneen”-listan. Ajattelin käydä kaikki askeleet lävitse ja katsoa tekeekö se minua yhtään onnellisemmaksi. Tällä hetkellä epäilen kovinkin vahvasti moista. Mutta kaikkea kannattaa kokeilla.

Asioita joista saan olla kiitollinen:

-Minulla on ihania ystäviä, ainakin suurin osa. (Tästähän saisi oikein oman pohdinnan aikaan, että miksi vain suurin osa. Olisinko onnellisempi, jos heivaisin elämästäni pois ihmiset, jotka eivät tuo elämääni oikeastaan mitään hyvää)

-Minulla on maailman ihanin ja suloisin koira.

-Saan olla myös kiitollinen ihanista kummilapsistani ja siitä, että saan läheltä katsoa heidän kasvamistaan ja uusien asioiden oppimista.

-Kaikista elämän aallokoista huolimatta olen vielä tässä, elän ja hengitän.

 

Tulipas lyhyt lista, olenko oikeasti näin kiittämätön, vai eikö elämässäni oikeasti ole mitään muuta, mistä olla kiitollinen. Saisin huomattavasti mittavamman listan aikaan niistä asioista, joista ei kannata olla kiitollinen. Mene ja tiedä.

Toki olen siis kiitollinen asioista päivittäin. Muistan kiittää kohteliaasti, kun joku tuntematon avaa minulle oven, kun taistelen kädet täynnä kauppakasseja oven luona. Tai, kun autostani loppuu öljy ja tuntematon herrasmies (Yleensä n. 60-vuotias mies) tulee hieman naureskellen auttamaan minua, kun yritän epätoivoisesti miettiä mihinköhän koloon sitä mahdollisesti lisätään. Toki arjen pikkuasioista olen kiitollinen, mutta lisääkö esimerkiksi yllämainitut esimerkit onnellisuuttani? En usko. Ehkä jollakin tavalla.

Jos toiselta kantilta alkaa miettimään, niin löytyy varmasti ihmisiä, kellä ei ole tätäkään vähää elämässään. Joten kyllä, saan olla kiitollinen ja onnellinenkin varmasti pitäisi olla. Jotain tästä elämästä silti puuttuu.

 

Ja näin loppuun ilmaisen jalon pyyntöni, jotta saisin tietää lukeeko tätä mahdollisesti kukaan, voisitteko kommentoida jotakin pientä edes. Olisin erittäin kiitollinen 🙂


Tinder

Posted on

Kommenteissa eräs lukijani kysyi kokemuksiani tinderistä, vaikka alun perin olin ajatellut jo siirtyä blogini pääaiheeseen, eli onnen etsimiseen, mutta siitä sitten ensi kerralla. Löysinkin itseasiassa huikean listan, joka kulkee nimellä ”12 askelta onneen”.

Tinder, epätoivoni multihuipentuma. Vannoin etten ikinä liittyisi moiseen hullutukseen. Sitten ajattelin, että jospa sitä nyt kuitenkin katsoisi – ihan vaan mielenkiinnosta. Liityttyäni vannoin, että kenellekään en anna numeroani enkä todellakaan käy treffeillä. No mutta kuinkas kävikään. Ei ainakaan kovin hyvin.

Treffit nro 1.

Ensimmäiset treffini olivat erään julkisuudesta tutun henkilön kanssa. Lähdin sinne aivan vain silkasta mielenkiinnosta ja onhan se nyt pirun hienoa lähteä treffeille julkkiksen kanssa, tai no niin ainakin luulin. Ja kiitos, never again. Parin yhdessä vietetyn tunnin sisällä minulle selvisi, että hän on ainakin hetero ja julkkis, kuten muisti jatkuvasti mainostaa. Ympärilleen hän pälyili kuin harhoja näkevä skitsofreenikko, silmät mielipuolisesti viuhtoen. Kaikki kuulemma katsoivat häntä, hassu kun en itse huomannut mitään. Ja jos katsoikin, se saattoi mahdollisesti johtua siitä pienestä seikasta, että treffeille hän ilmestyi oma fanipaita päällänsä.

Treffit nro 2.

Lähdin toiselle paikkakunnalle tapaamaan miestä, joka kertoi olevansa erään tunnetun puhelinvalmistajan leivissä johtavassa asemassa ja sinkkumies. Juttelimme puhelimessa useaan kertaan ja hän kuulosti hyvin kohteliaalta, fiksulta ja mukavalta mieheltä. Ja kuinkas kävikään.. Jo ensi kättelyllä minulle selvisi, että mies on naimissa ja minä amazoni naiseksi. Pienen keskustelun myötä selvisi myös, että hän on todellakin töissä Samsungilla, tosin ei johtavassa asemassa vaan puhelinmyyjänä. Alle vartin kuluttua hän jo käpälöi takapuoltani ja yritti tunkea kieltä kurkkuuni. Se oli hyvin äkkiä adios amigos!

Treffit nro 3.

Tämä nuori miehenalku tahtoi tavata minut ilmeisesti vain sen takia, että pystyi päästä jollekin avautumaan miten perseestä hänen exänsä oikein on. Tarvitseeko kertoa lisää?

Joten yhteenvetona, ei enää tinderiä, ei treffejä.

 

Tällä viikolla siirrytään siis sutjakasti ensimmäiseen askeleeseen joka kuuluu näin:
 1. Kiitollisuuden ilmaiseminen


Mistä epäonneni alkoi..

Posted on

Eletään vuotta 2008 – naimalupa saatu ja elämä hymyili. Kaveripiiriin oli riparin myötä tullut pari uutta naamaa joiden kanssa vietin aikaa mielelläni. Ja ajan viettäminenhän oli tietysti ryyppäämistä paikallisessa teinimestassa ulkona.

Jossain vaiheessa kuvaan astui minua neljävuotta vanhempi mies, josta tuli minulle poikaystävä. Voi että miten hurjan hauskaa olikaan, että seurusteli vanhemman miehen kanssa. Eipä aikaakaan kun selvisi, että tämä niin kohtelias, mukava ja herttainen mies onkin pahassa huumekoukussa. SIIS MITÄ?!.

Noh, se ei ollut kovin hyvä alku seurustelu historialleni joten päätin suhteen parin kuukauden jälkeen. Tämän jälkeen kuvioihin astui mua vuoden vanhempi poika.. ja tadaa! Hän sitten paljastui huumediileriksi. Tarvitseeko sanoa lisää? kiesus.

Tämän jälkeen mieshistoriaani on kuulunut pettäjää, patologista valehtelijaa, pahoinpitelijää ja yksi mielisairas. Hienosti hoidettu multa! Mikä ihmeen epävakaiden ihmisten magneetti oikeasti olen?

Seuraavalta seurustelukumppaniltani odotan seuraavaa

-ei ryyppää älyttömästi

-ei käytä tai diilaa huumeita

-ei petä

-olis kiva jos unelmieni miehen henkinen kunto olisi edes kohtalaisella tasolla

Mun historian tuntien toi voi olla jo aika paljon liikaa vaadittu.. 😀 oikeastaan jo vähän huvittaa, ainakin silloin kun ei ole se epätoivon synkin hetki käsillä.

 

 

 


Onnellisuuden kaipuuta

Posted on

Heippa kaikille!

Aloitan kirjoittamisen kertomalla itsestäni jotakin ja se mitä en kerro, (esimerkiksi nimeni) jääköön arvailujen varaan.

Blogiini ajattelin tarinoida lähinnä kovasta yrityksestä tulla onnelliseksi jälleen. Surullista sanoa näin parikymppisenä etten edes muista milloin olen ollut viimeksi onnellinen. Varmaan lapsena ? On toki ollut aikoja jolloin olen voinut sanoa olevani onnellinen, valitettavasti olen saanut huomata, että elämällä on hassu tapa heittää ihminen uudestaan alas juuri kun on päässyt jaloilleen.

Ja mitkä asiat minut sitten tekevät onnettomaksi? Monen monen monen monta epäonnistunutta rakkautta, treffiä, säätöä ja surkeiden sattumusten sarjaa. Ja kyllä, olen ihminen joka on onneton yksin – tosin olen saanut huomata, että yhtä onnettomaksi rakkauskin ihmisen tekee,tai voi tehdä. Ehkä olen vain tavannut vääränlaisia ihmisiä.

Onnettomaksi ihmisen, etenkin nuoren joka on juuri valmistunut ammattiin tekee se, että terveys menee samantien kun aloittaa työt ja pitäisi vaihtaa ammattia. Lisä säväyksen elämään tekee yksi narsistinen kaveri, yksi hullu exä, yksi alamaailman roisto joka on perässä ja tietysti ympärillä olevat hirrrveän onnelliset pariskunnat.

Ja ei.. en ajatellut vinkua blogissani koko ajan elämä on paskaa-juttua, tämä olkoon vain alustusta ja pohjaa tulevasta. Tervetuloa siis seuraamaan kovaa yritystäni tulla onnelliseksi jälleen!

Ps. Oon oikeesti ihan hauska – kaikesta huolimatta.